Kauan aikaa ennenkuin aloitin opettamisen tupakoinninlopettamisklinikoilla, olin töissä American Cancer Societyssä. Toimenani oli kehittää ja järjestää tupakoinnin ehkäisyohjelmia jotka oli suunnattu ala- ja yläasteella, lukioihin ja ylemmille asteille. Minulla oli paljon töitä, puhuin yli 60000 lapselle vuodesta 1972 vuoteen 1978 asti jolloin aloin opettaa näillä klinikoilla. Tänä aikana tupakoitsijoiden määrät poikien keskuudessa alkoivat laskea ja tyttöjenkin tasaantua. Vaikutti siltä että viesti tupakoinnin vaaroista sekä sen tärkeys ettei aloita tupakointia, joka voi johtaa elinikäiseen riippuvuuteen alkoi saavuttaa sen ajan lapsia.
Valitettavasti, kuten viimeaikana eri medioissa on osoitettu, elämme jälleen aikoja jolloin tupakoinnin suosio ja houkutus on kasvamassa lapsien keskuudessa. Vaikka meillä on nykyään parempi ymmärtämys nikotiiniriippuvuudesta, se viesti ei joko saavuta nuorisoa tai he eivät ymmärrä sitä. Se ettei ymmärrä nikotiiniriippuvuutta on vaarallista ja johtaa siihen mitä pidetään joidenkin lasten ja aikuisten mielestä harmittomana ja luonnollisena kokeiluna ja kasvamisena. Nikotiinin kokeilua ei tulisi pitää harmittomana tai kasvamisrituaalina.
Nikotiini on yksi eniten riippuvuutta aiheuttava aine jonka ihmiset tietävät. Yli 80% lapsista jotka kokeilevat nikotiinia aloittavat säännöllisen käytön, joista monet käyvät läpi yliannostus ja vieroitusoireita ensimmäisen kuukauden aikana ensimmäisen tupakan jälkeen. Tämän tärkeyttä ei tule vähätellä. Nämä ovat riippuvuuden indikaatioita. Potentiaalisesti nikotiini voi orjuuttaa yli 80% sen käyttäjistä. Vertailuna alkoholiin, se voi orjuuttaa noin 10% käyttäjistään. Kertoimet ovat lapsia vastaan jos he aloittavat tupakoinnin, ja jos viimeaikaiset suuntaukset jatkuvat, kaikkien lasten, jopa sinun lapsesi mahdollisuudet aloittaa tupakointi ovat kasvavat.
Vaikka et ehkä voikaan muuttaa kansallisia tilastoja, uskon että kuka tahansa jolla on omia lapsia tai lastenlapsia, tai ystäviä ja muita perheenjäseniä joilla on lapsia, tekisi kaiken mihin hänellä on mahdollisuus parantaakseen näiden lasten mahdollisuuksia jotta he eivät joutuisi muihin tupakointitilastoihin.
Sinä olit siellä kerran. Ymmärrät miten aikainen kokeilu voi johtaa riippuvuuteen. Riippuvuuteen joka on saanut sinun itsesi kärsimään tupakoinnin aiheuttamista fyysisestä hävityksestä. Riippuvuus, joka on saattanut aiheuttaa sinulle vaikeuksia kun yritit päästä siitä eroon. Riippuvuus, jonka olet saattanut nähdä vievän sinulta ystäviä tai perheenjäseniä ennenaikaisesti joko heidän sairauteen tai kuolemaan. Olet ollut kummallakin puolella ja tiedät kuinka vaikeaa oli päästä eroon tupakasta elämässäsi samoinkuin miten vaikeaa on pitää ne ulkopuolella. Meidän täytyy auttaa selvittää nikotiinin riippuvuutta aiheuttava luonne, kerrata ne tupakan yleiset vaarat ja tarjota joitakin ratkaisuja selvitä tupakoinnin aloittamiseen johtavista ympäristön paineista joihin lapset joutuvat. Jos toimit lasten parissa kouluissa, ym. nosta esiin se että lapsia opetettaisiin kertomalla totuus tupakoinnista ja riippuvuudesta.
Toivon että toimimalla yhdessä, voimme positiivisesti vaikuttaa lastemme tulevaisuuteen. Ja älä unohda, myös sinunkin tulevaisuutesi muodostuu edelleen päivä kerrallaan. Pysyäksesi tulevaisuudessa onnellisempana ja terveempänä eläen savutonta elämää, muista - Älä koskaan ota henkostakaan.
tiistai 28. marraskuuta 2006
maanantai 27. marraskuuta 2006
Lopetan kun olen laihtunut ("After I Lose Weight I Will Quit Smoking") 3.3.2005
"Lopetan kun olen laihtunut." Tupakoitsijat saattavat usein käyttää ylipainoaan tekosyynä tupakoinnin jatkamiseen. Hän saattaa luulla että looginen järjestys hoitaa nämä ongelmat on se että ensin hän laihtuu ja sitten lopettaa tupakoinnin. Mutta lopulta tämä lähestymistapa on useimmiten pettymystä aiheuttava.
Sillä vaikka tupakoitsija saattaakin laihtua, se tapahtuu hyvin todennäköisesti sen seurauksena että hän on lisännyt tupakointiaan. Tupakat voivat vähentää ruokahalua. Kun hän sitten yrittää lopettaa tupakanpolton, hän luultavasti syö enemmän päästäkseen eroon tupakanhimostaan. Jälleen kerran hän lihoaa aikaisempaan painoonsa, ja lannistuneena luultavasti sortuu takaisin tupakoihinsa. Ja sitten hän on taas tilanteessa mistä aloittikin - ylipainoisena ja tupakoivana.
Jos tupakoitsijan tavoitteena on lopettaa, pysyä erossa tupakoista ja pysyvästi laihtua, hänen täytyy onnistua yhdessä näistä käyttämättä toista ikäänkuin kävelykeppinä. Tämä ei tarkoita sitä että tupakoitsijan pitää lopettaa tupakointi ja aloittaa dieetti samanaikaisesti. Vaikka se ei olekaan mahdotonta, laihdutuskuurille ryhtyminen on vaikeaa monille tupakoitsijoille samanaikaisesti kuin lopetus.
Johtuen verensokerin laskusta joka seuraa tupakoinninlopetusta, halu napostella makeita ruokia on jatkuvaa. Myös se että tupakointi ei toimi ruokailun lopettamisen vinkkinä, tupakoitsija saattaa jatkaa syömistä kauan sen jälkeen kun jälkiruokakin on tarjottu. Mutta jos tupakoitsija haluaa hallita painoaan lopettamisen aikana, hänen täytyy hallita syömisen halua tai syödä matalakalorisia vaihtoehtoja lopettamisen alun aikana.
Mutta entinen tupakoitsija saattaa ajatella että on parempi hoitaa yksi ongelma kerrallaan. Hän saattaa hemmotella itseään lempiruoallaan ajatellen tekevänsä sitä vain viikon ajan. Kakut, keksit, perunalastut ja monia muita pikkusyötäviä käytetään. Samalla saatetaan kehittää mahdollisesti pitkäaikainen ja tuhoava syömätapa. Mitä hän ajattelikin jatkavansa vain muutaman päivän ajan, muuttuukin viikoiksi ja jopa kuukausiksi. Painonnousu on tällöin selvääkin selvempää. Ex tupakoitsija joko sortuu tupakkaan lannistuneena tai jatkaa syömistä kunnes hän ottaa askeleen vapautuakseen tästä ylensyönnistä.
Toisaalta, jos ex-tupakoitsija huomioi tämän ruoka-asian lopetuksen alkuvaiheessa, pitkäaikaiset painoongelmat voidaan välttää. Jotta makeanhimo voidaan välttää, lopettajan tulisi juoda paljon hedelmämehuja kolmen ensimmäisen lopettamispäivän aikana. Tämä auttaa verensokeripitoisuuden tasapainottamiseen ja tasoittaa verensokerin laskua ja samalla estää joidenkin vieroitusoireiden ilmentymisen. Myös mehujen happamuus saattaa kiihdyttää nikotiinin hajoamista, samalla myös lyhentää fyysisten vieroitusoireiden kestoa.
Porkkanoiden ja sellerin syöminen on myös hyvä vaihtoehto muutamalle ensimmäiselle päivälle. Näitä voidaan suositella sillä ne ovat matala kalorisia ja suurimmaksi osaksi eivät aiheuta mitää tapoja. Muutaman viikon päästä, ex-tupakoitsija väsyy näihin vihanneksiin ja luopuu niistä. Hän on lopettanut tupakoinnin ilman ruoan käyttöä kävelykeppinä.
Tupakoinnista erossa pysyminen on elämänpituinen sitoutuminen. Tärkein askel minä voit ottaa varmistaaksesi onnistumisen tässä tavoitteessa on se että ajattelet positiivisesti siitä ettet tupakoi. Älä kehitä negatiivista vaihtoehtoiskäyttäytymistä joka saattaa johtaa toiseen ongelmaan. Tämä saattaa aiheuttaa sen että positiivinen ajattelu tupakoimattomuuteen on mahdotonta ja se taas saattaa johtaa sortumiseen.
Jos olet jo lihonnut lopettamisen jälkeen, yritä korjata ongelma. Sitten myös sinä nautit saavutuksistasi. Et ole ainoastaan lopettanut tupakointia, vaan olet tehnyt sen riippumatta muista mahdollisista tuhoavista kävelykepeistä. Hallitset todellakin elämääsi. Pysyäksesi hallinnassa, seuraa ruokavaliotasi ja - Älä koskaan ota henkostakaan.
Sillä vaikka tupakoitsija saattaakin laihtua, se tapahtuu hyvin todennäköisesti sen seurauksena että hän on lisännyt tupakointiaan. Tupakat voivat vähentää ruokahalua. Kun hän sitten yrittää lopettaa tupakanpolton, hän luultavasti syö enemmän päästäkseen eroon tupakanhimostaan. Jälleen kerran hän lihoaa aikaisempaan painoonsa, ja lannistuneena luultavasti sortuu takaisin tupakoihinsa. Ja sitten hän on taas tilanteessa mistä aloittikin - ylipainoisena ja tupakoivana.
Jos tupakoitsijan tavoitteena on lopettaa, pysyä erossa tupakoista ja pysyvästi laihtua, hänen täytyy onnistua yhdessä näistä käyttämättä toista ikäänkuin kävelykeppinä. Tämä ei tarkoita sitä että tupakoitsijan pitää lopettaa tupakointi ja aloittaa dieetti samanaikaisesti. Vaikka se ei olekaan mahdotonta, laihdutuskuurille ryhtyminen on vaikeaa monille tupakoitsijoille samanaikaisesti kuin lopetus.
Johtuen verensokerin laskusta joka seuraa tupakoinninlopetusta, halu napostella makeita ruokia on jatkuvaa. Myös se että tupakointi ei toimi ruokailun lopettamisen vinkkinä, tupakoitsija saattaa jatkaa syömistä kauan sen jälkeen kun jälkiruokakin on tarjottu. Mutta jos tupakoitsija haluaa hallita painoaan lopettamisen aikana, hänen täytyy hallita syömisen halua tai syödä matalakalorisia vaihtoehtoja lopettamisen alun aikana.
Mutta entinen tupakoitsija saattaa ajatella että on parempi hoitaa yksi ongelma kerrallaan. Hän saattaa hemmotella itseään lempiruoallaan ajatellen tekevänsä sitä vain viikon ajan. Kakut, keksit, perunalastut ja monia muita pikkusyötäviä käytetään. Samalla saatetaan kehittää mahdollisesti pitkäaikainen ja tuhoava syömätapa. Mitä hän ajattelikin jatkavansa vain muutaman päivän ajan, muuttuukin viikoiksi ja jopa kuukausiksi. Painonnousu on tällöin selvääkin selvempää. Ex tupakoitsija joko sortuu tupakkaan lannistuneena tai jatkaa syömistä kunnes hän ottaa askeleen vapautuakseen tästä ylensyönnistä.
Toisaalta, jos ex-tupakoitsija huomioi tämän ruoka-asian lopetuksen alkuvaiheessa, pitkäaikaiset painoongelmat voidaan välttää. Jotta makeanhimo voidaan välttää, lopettajan tulisi juoda paljon hedelmämehuja kolmen ensimmäisen lopettamispäivän aikana. Tämä auttaa verensokeripitoisuuden tasapainottamiseen ja tasoittaa verensokerin laskua ja samalla estää joidenkin vieroitusoireiden ilmentymisen. Myös mehujen happamuus saattaa kiihdyttää nikotiinin hajoamista, samalla myös lyhentää fyysisten vieroitusoireiden kestoa.
Porkkanoiden ja sellerin syöminen on myös hyvä vaihtoehto muutamalle ensimmäiselle päivälle. Näitä voidaan suositella sillä ne ovat matala kalorisia ja suurimmaksi osaksi eivät aiheuta mitää tapoja. Muutaman viikon päästä, ex-tupakoitsija väsyy näihin vihanneksiin ja luopuu niistä. Hän on lopettanut tupakoinnin ilman ruoan käyttöä kävelykeppinä.
Tupakoinnista erossa pysyminen on elämänpituinen sitoutuminen. Tärkein askel minä voit ottaa varmistaaksesi onnistumisen tässä tavoitteessa on se että ajattelet positiivisesti siitä ettet tupakoi. Älä kehitä negatiivista vaihtoehtoiskäyttäytymistä joka saattaa johtaa toiseen ongelmaan. Tämä saattaa aiheuttaa sen että positiivinen ajattelu tupakoimattomuuteen on mahdotonta ja se taas saattaa johtaa sortumiseen.
Jos olet jo lihonnut lopettamisen jälkeen, yritä korjata ongelma. Sitten myös sinä nautit saavutuksistasi. Et ole ainoastaan lopettanut tupakointia, vaan olet tehnyt sen riippumatta muista mahdollisista tuhoavista kävelykepeistä. Hallitset todellakin elämääsi. Pysyäksesi hallinnassa, seuraa ruokavaliotasi ja - Älä koskaan ota henkostakaan.
Olen mielummin hieman ylipainoinen ja tupakoimaton kuin alipainoinen ja kuollut. ("I would rather be a little overweight and not smoking than underwei
Tämän ajatuksia herättävän mielipiteen esitti eräs keskusteluun osallistunut henkilö sen jälkeen kun oli lihonut viisi kiloa tupakoinnin lopettamisen jälkeen. Vaikka lihoaminen ei olekaan väistämätöntä, monet ihmiset todellakin lihoavat tupakoinninlopettamisen jälkeen. Syy tähän on helppo selittää - he syövät enemmän.
Ihmiset syövät enemmän lopettamisen jälkeen muutamasta syystä johtuen. Ruoasta usein nautitaan enemmän koska ex-tupakoitsijan parantuneet aistit saavat sen tuoksumaan ja maistumaan paremmalta. Joillakin tupakat vähentävät ruokahalua. Toiset taas käyttävät tupakoita ikäänkuin vinkkinä siitä että ruokailu on päättynyt. Nyt kun heillä ei enää ole tupakkaa, he eivät tiedä milloin on aika lopettaa syöminen. Sosiaaliset tilanteet ruoan kanssa olivat helppoja tupakoitsijoille. Kun tupakoitsija lopetti ruokailun, hän istui alas ja poltti tupakkaa kun keskusteli muiden kanssa ruokapöydässä. Ilman tupakoita, hän tuntee olonsa kiusaantuneeksi pelkästä istumisesta, joten hän vain usein tilaa lisää kahvia ja jälkiruokaa jotta se riittää keskustelun loppuun saakka. Kaikki nämä erilaiset käytöstavat lisäävät yhtä tulosta -- niitä ylimääräisiä kaloreita joita tulee syötyä -- jotka taas johtavat lihoamiseen.
Painonnousu voi olla erittäin vaarallista entiselle tupakoitsijalle, mutta ei kuitenkaan sen sydämelle aiheuttaman rasituksen vuoksi. Keskimääräisen tupakoitsijan tulisi lihota melkein 40 kiloa aiheuttaakseen sydämelleen samanlaisen rasituksen kuin mitä aiheuttaa hänen polttamansa yksi tupakka-aski päivässä. Sittenkin, tuo ylimääräinen paino ei aiheuttaisi keuhkojen tuhoutumista, syöpäriskiä tai monia muita tupakoinnin seurauksia. Todellinen vaara ylimääräisessä painossa entiselle tupakoitsijalle on siinä että ex-tupakoitsija saattaa käyttää sitä tekosyynä palata tupakoijaksi. He ajattelevat että jos he aloittavat jälleen tupakoinnin, he automaattisesti laihtuvat. He tulevat kokemaan epämiellyttävän yllätyksen, monet jatkavat tupakointia ja kertyneet kilot pysyvät edelleen.
Eräs osallistuja kertoi että kolmen kuukauden savuttomuuden jälkeen hän oli lihonut 7 kiloa. Hänen lääkärinsä kertoi hänelle että hänen tulisi laihtua. Hän sanoi että jos hänen täytyisi, niin polttaisi vain yksi tai kaksi savuketta päivässä. Jos hänen lääkärinsä olisi ymmärtänyt tupakan aiheuttaman riippuvuuden voiman, hän ei olisi koskaan antanut hänelle tälläisiä ohjeita. Sillä heti kun hän oli polttanut muutaman tupakan, hän alkoi jälleen polttaa yli kolme askia päivässä. Ylimääräinen paino joka hänelle oli kertynyt ei hävinnyt minnekään. Kun hänen lääkärinsä tajusi että hän oli jatkanut tupakointia, hän jälleen varoitti että oli ehdotonta että hän lopetti tupakoinnin. Hänen tilassaan tupakointi oli erittäin vaarallista. Joten jälleen hänen piti sekä päästä eroon seitsemästä kilosta että myös kärsiä tupakoinnin lopettamisen aiheuttamat vieroitusoireet.
Tupakoitsija, entiset tupakoitsija tai ei koskaan tupakoitsijat voivat kaikki laihtua samalla tavalla. Kolme tapaa laihtua on vähentää syötyjen kalorien määrää, lisätä aktiviteettia jotka kuluttavat kaloreita, tai sitten näiden kahden tavan yhdistelmä. Vaikka laihduttaminen saattaa olla hankalampaa joillekin heti tupakoinninlopettamisen jälkeen, se on mahdollista, ja monella tapaa ex-tupakoitsijalla on etuja tupakoitsijoihin verrattuna painonhallintaan.
Selvin etu tulee siitä että tupakoimattomuus antaa henkilön tehdä enemmän fyysisiä harjoituksia jotka polttavat samalla rasvaa. Tupakoitsijalle taas harjoitus on väsyttävää, kivuliasta ja joillekin jopa ihan mahdotonta. Mutta hengityksen parantuminen tupakoinninlopettamisen seurauksena voi johtaa siihen että harjoittelusta tulee jatkuva rutiini elämäntapaan. Ja vaikka laihduttaminen voi olla aluksi vaikeaa, ex-tupakoitsijoiden tulee ymmärtää että jos heillä on voimaa päästä eroon tupakoista, he voivat myös vähentää sitä ruokamäärää jota he syövät. Kysymys on vain saman päättäväisyyden käyttämisestä kuin tupakoinninlopettamisessakin.
Joten ensi kerralla kun katsot itseäsi peilistä tai astut vaa'alle ja tunnet että olet onneton painostasi, ala ottamaan järkeviä askeleita kohden tavoitettasi. Ryhdy aktiiviseksi, syö vähäkalorista ravinnerikasta ruokaa ja taputa itseäsi selkään jälleen kun otit elämäsi omaan haltuusi. Et ainoastaan laihdu, näytä ja tunne oloasi paremmaksi, mutta olet tehnyt sen kaiken ilman tupakoita. Sillä tietämyksellä sinun pitäisi olla erittäin ylpeä. Syö säännöllisesti, harjoittele ja - ÄLÄ KOSKAAN OTA HENKOSTAKAAN.
Ihmiset syövät enemmän lopettamisen jälkeen muutamasta syystä johtuen. Ruoasta usein nautitaan enemmän koska ex-tupakoitsijan parantuneet aistit saavat sen tuoksumaan ja maistumaan paremmalta. Joillakin tupakat vähentävät ruokahalua. Toiset taas käyttävät tupakoita ikäänkuin vinkkinä siitä että ruokailu on päättynyt. Nyt kun heillä ei enää ole tupakkaa, he eivät tiedä milloin on aika lopettaa syöminen. Sosiaaliset tilanteet ruoan kanssa olivat helppoja tupakoitsijoille. Kun tupakoitsija lopetti ruokailun, hän istui alas ja poltti tupakkaa kun keskusteli muiden kanssa ruokapöydässä. Ilman tupakoita, hän tuntee olonsa kiusaantuneeksi pelkästä istumisesta, joten hän vain usein tilaa lisää kahvia ja jälkiruokaa jotta se riittää keskustelun loppuun saakka. Kaikki nämä erilaiset käytöstavat lisäävät yhtä tulosta -- niitä ylimääräisiä kaloreita joita tulee syötyä -- jotka taas johtavat lihoamiseen.
Painonnousu voi olla erittäin vaarallista entiselle tupakoitsijalle, mutta ei kuitenkaan sen sydämelle aiheuttaman rasituksen vuoksi. Keskimääräisen tupakoitsijan tulisi lihota melkein 40 kiloa aiheuttaakseen sydämelleen samanlaisen rasituksen kuin mitä aiheuttaa hänen polttamansa yksi tupakka-aski päivässä. Sittenkin, tuo ylimääräinen paino ei aiheuttaisi keuhkojen tuhoutumista, syöpäriskiä tai monia muita tupakoinnin seurauksia. Todellinen vaara ylimääräisessä painossa entiselle tupakoitsijalle on siinä että ex-tupakoitsija saattaa käyttää sitä tekosyynä palata tupakoijaksi. He ajattelevat että jos he aloittavat jälleen tupakoinnin, he automaattisesti laihtuvat. He tulevat kokemaan epämiellyttävän yllätyksen, monet jatkavat tupakointia ja kertyneet kilot pysyvät edelleen.
Eräs osallistuja kertoi että kolmen kuukauden savuttomuuden jälkeen hän oli lihonut 7 kiloa. Hänen lääkärinsä kertoi hänelle että hänen tulisi laihtua. Hän sanoi että jos hänen täytyisi, niin polttaisi vain yksi tai kaksi savuketta päivässä. Jos hänen lääkärinsä olisi ymmärtänyt tupakan aiheuttaman riippuvuuden voiman, hän ei olisi koskaan antanut hänelle tälläisiä ohjeita. Sillä heti kun hän oli polttanut muutaman tupakan, hän alkoi jälleen polttaa yli kolme askia päivässä. Ylimääräinen paino joka hänelle oli kertynyt ei hävinnyt minnekään. Kun hänen lääkärinsä tajusi että hän oli jatkanut tupakointia, hän jälleen varoitti että oli ehdotonta että hän lopetti tupakoinnin. Hänen tilassaan tupakointi oli erittäin vaarallista. Joten jälleen hänen piti sekä päästä eroon seitsemästä kilosta että myös kärsiä tupakoinnin lopettamisen aiheuttamat vieroitusoireet.
Tupakoitsija, entiset tupakoitsija tai ei koskaan tupakoitsijat voivat kaikki laihtua samalla tavalla. Kolme tapaa laihtua on vähentää syötyjen kalorien määrää, lisätä aktiviteettia jotka kuluttavat kaloreita, tai sitten näiden kahden tavan yhdistelmä. Vaikka laihduttaminen saattaa olla hankalampaa joillekin heti tupakoinninlopettamisen jälkeen, se on mahdollista, ja monella tapaa ex-tupakoitsijalla on etuja tupakoitsijoihin verrattuna painonhallintaan.
Selvin etu tulee siitä että tupakoimattomuus antaa henkilön tehdä enemmän fyysisiä harjoituksia jotka polttavat samalla rasvaa. Tupakoitsijalle taas harjoitus on väsyttävää, kivuliasta ja joillekin jopa ihan mahdotonta. Mutta hengityksen parantuminen tupakoinninlopettamisen seurauksena voi johtaa siihen että harjoittelusta tulee jatkuva rutiini elämäntapaan. Ja vaikka laihduttaminen voi olla aluksi vaikeaa, ex-tupakoitsijoiden tulee ymmärtää että jos heillä on voimaa päästä eroon tupakoista, he voivat myös vähentää sitä ruokamäärää jota he syövät. Kysymys on vain saman päättäväisyyden käyttämisestä kuin tupakoinninlopettamisessakin.
Joten ensi kerralla kun katsot itseäsi peilistä tai astut vaa'alle ja tunnet että olet onneton painostasi, ala ottamaan järkeviä askeleita kohden tavoitettasi. Ryhdy aktiiviseksi, syö vähäkalorista ravinnerikasta ruokaa ja taputa itseäsi selkään jälleen kun otit elämäsi omaan haltuusi. Et ainoastaan laihdu, näytä ja tunne oloasi paremmaksi, mutta olet tehnyt sen kaiken ilman tupakoita. Sillä tietämyksellä sinun pitäisi olla erittäin ylpeä. Syö säännöllisesti, harjoittele ja - ÄLÄ KOSKAAN OTA HENKOSTAKAAN.
Riippuvuuden laki ("The Law of Addiction") 11.2.2005
Tupakoitsijat ovat usein raivoissaan minulle, koska he uskovat että olen saanut heidät tupakoimaan uudelleen. Miksi he ajattelevat näin? No, minulla on paha tapani nostaa suuri numero aina siitä kun joku klinikan osallistuja ottaa yhden henkosen tai vain muutaman tupakan. Tupakoitsija tuntee että olen niin vakuuttava väittämissäni, että hänellä ei ole muuta mahdollisuutta kuin täydellinen sortuminen. Hänen mielestään, pakotin hänet takaisin elinikäiseen riippuvuuteen joka vaikuttaa hänen terveyteensä ja lopulta maksaa hänelle elämänsä. Hän on vakuuttunut että jollen olisi nostanut asiasta niin kovaa meteliä, hän olisi vain polttanut sen yhden kerran, eikä olisi koskaan sortunut uudemman kerran. Miten voin nukkua yöni hyvin kun tiedän mitä olen tehnyt?
Nukun ihan hyvin, kiitos kysymästä. Näethän, en minä ole vastuussa näitten ihmisten sortumisesta tupakoimaan. He saavat ottaa täyden kunnian itselleen tupakoimaan ryhtymisestä. He sortuivat, koska rikkoivat yhtä tärkeintä nikotiiniriippuvuuden lain sääntöä - he ottivat henkosen. Tämä ei ole minun lakini. En ole asettumassa tuomariksi, lautamieheksi tai teloittajaksi. Fysiologisen riippuvuuden laki sanoo että huumeen antaminen siitä riippuvalle johtaa sen aineen riippuvuuden jatkumiseen tai uudelleen alkamiseen. En kirjoittanut lakia. En käytäntöönpane lakia. Minun tehtäväni on paljon yksinkertaisempi. Minä vain tulkitsen lakia. Se tarkoittaa sitä että henkosen otettuaan, tupakoitsija joko palaa takaisin jokapäiväiseen tupakointiinsa tai joutuu jälleen läpikäymään lopettamisesta johtuvat vieroitusoireet. Useat eivät valitse vieroitusoireita.
Jokaisella klinikalla on muutamia osallistujia jotka ovat olleet polttamatta viimeisen vuoden tai jopa kauemmin. Kerran yksi osallistuja oli ollut polttamatta jo 24 vuotta ennenkuin hän sortui uudelleen. Hän ei ollut koskaan kuullut tälläisestä laista, joka sanoo että jopa 24 vuoden päästä, entinen tupakoitsija ei ole täysin vapaa riippuvuuden vankilastaan. Hän ei ymmärtänyt että sinä päivänä kun hän heitti pois "viimeisen" tupakkansa, hän pääsi "EHDONALAISELLE" loppuelämäkseen. Mutta lain ymmärtämättömyys ei ole anteeksiannettavaa - johtuen siitä miten fysiologisen luonnon lait määräytyvät. Mutta nykyoikeuskäsityksen mukaan tämä tuntuu julmalta ja epätavalliselta rangaistukselta. Mutta näin asiat vain ovat.
Vähän aikaa sitten sortuneen henkilön varmaan kannattaisi ottaa yhteyttä lakimieheensä mielummin kuin osallistua tupakoinninlopettamisklinikalle, ja käydä oikeutta oikeudestaan polttaa vain silloin tällöin kun häntä haluttaa. Ehkä hän voi huijata kerran, saada sympaattiset lautamiehet, tuomitaan syyttömänä, ja kävelee oikeussalista vapaana ja itsenäisenä henkilönä. Varmastikin hän pystyy osoittamaan oikeudessa viattomuutensa. Ja kun hän iloissaan kävelee ulos oikeudesta vapaana ja itsenäisenä ihmisenä, hänelle tuleekin hallitsematon tupakanhimo ja sitten hän sytyttää tupakan.
Älä etsi porsaanreikiä riippuvuuden laissa. Tuomitset vain itsesi takaisin tupakoimaan. Vaikka se saattaakin tuntua karkealta ja epäreilulta, useimmille, tupakointi on rikos jonka tuomio on kuolema. Älä yritä huijata järjestelmää - ÄLÄ KOSKAAN OTA HENKOSTAKAAN.
Nukun ihan hyvin, kiitos kysymästä. Näethän, en minä ole vastuussa näitten ihmisten sortumisesta tupakoimaan. He saavat ottaa täyden kunnian itselleen tupakoimaan ryhtymisestä. He sortuivat, koska rikkoivat yhtä tärkeintä nikotiiniriippuvuuden lain sääntöä - he ottivat henkosen. Tämä ei ole minun lakini. En ole asettumassa tuomariksi, lautamieheksi tai teloittajaksi. Fysiologisen riippuvuuden laki sanoo että huumeen antaminen siitä riippuvalle johtaa sen aineen riippuvuuden jatkumiseen tai uudelleen alkamiseen. En kirjoittanut lakia. En käytäntöönpane lakia. Minun tehtäväni on paljon yksinkertaisempi. Minä vain tulkitsen lakia. Se tarkoittaa sitä että henkosen otettuaan, tupakoitsija joko palaa takaisin jokapäiväiseen tupakointiinsa tai joutuu jälleen läpikäymään lopettamisesta johtuvat vieroitusoireet. Useat eivät valitse vieroitusoireita.
Jokaisella klinikalla on muutamia osallistujia jotka ovat olleet polttamatta viimeisen vuoden tai jopa kauemmin. Kerran yksi osallistuja oli ollut polttamatta jo 24 vuotta ennenkuin hän sortui uudelleen. Hän ei ollut koskaan kuullut tälläisestä laista, joka sanoo että jopa 24 vuoden päästä, entinen tupakoitsija ei ole täysin vapaa riippuvuuden vankilastaan. Hän ei ymmärtänyt että sinä päivänä kun hän heitti pois "viimeisen" tupakkansa, hän pääsi "EHDONALAISELLE" loppuelämäkseen. Mutta lain ymmärtämättömyys ei ole anteeksiannettavaa - johtuen siitä miten fysiologisen luonnon lait määräytyvät. Mutta nykyoikeuskäsityksen mukaan tämä tuntuu julmalta ja epätavalliselta rangaistukselta. Mutta näin asiat vain ovat.
Vähän aikaa sitten sortuneen henkilön varmaan kannattaisi ottaa yhteyttä lakimieheensä mielummin kuin osallistua tupakoinninlopettamisklinikalle, ja käydä oikeutta oikeudestaan polttaa vain silloin tällöin kun häntä haluttaa. Ehkä hän voi huijata kerran, saada sympaattiset lautamiehet, tuomitaan syyttömänä, ja kävelee oikeussalista vapaana ja itsenäisenä henkilönä. Varmastikin hän pystyy osoittamaan oikeudessa viattomuutensa. Ja kun hän iloissaan kävelee ulos oikeudesta vapaana ja itsenäisenä ihmisenä, hänelle tuleekin hallitsematon tupakanhimo ja sitten hän sytyttää tupakan.
Älä etsi porsaanreikiä riippuvuuden laissa. Tuomitset vain itsesi takaisin tupakoimaan. Vaikka se saattaakin tuntua karkealta ja epäreilulta, useimmille, tupakointi on rikos jonka tuomio on kuolema. Älä yritä huijata järjestelmää - ÄLÄ KOSKAAN OTA HENKOSTAKAAN.
Sanoit että oloni helpottuisi. Oloni on kuitenkin yhtä huono kuin sinä päivänä kun lopetin! ("You said it would get better. It's just as bad as the da
Jonkinaikaa sitten klinikan osallistuja tervehti minua tällä mukavan lämpimällä lauseella kun hän oli ollut kahdeksan päivää polttamatta. Kuten saatat muistaakin, selitän että jos tupakoitsija selviää kolmen ensimmäisen päivän ylitse tupakoimatta, fysiologinen riippuvuus alkaa hävitä ja kahden viikon kuluttua fysiologinen riippuvuus on kokonaan ohitse.
Vaikka me voimmekin tarkasti ennustaa fysiologista riippuvuutta, psykologinen (ts. henkinen) riippuvuus saattaa esiintyä milloin vain. On mahdollista että yllyke joka vaivasi tätä miestä oli yhtä kivulias kuin ne joita hänellä esiintyi viikkoa aiemmin. Ja vaikka yllyke saattoikin olla yhtä voimakas, se oli kuitenkin erilainen. Aiemmin tälläisen himon esiintyessä, hänellä ei ollut oikeasti mitään vaihtoehtoa sille miten tulisi toimia ja päästä siitä ylitse. Jos hän vain antaisi ajan kulua, himo menisi ohitse. Henkisiä yllykkeitä vastaan tämä ex-tupakoitsija voi toimia. Eroavaisuudet fysiologisen ja henkisen kivun välillä voidaan helposti esittää esimerkiksi analysoimalla tavallista hammassärkyä.
Mätänevä hammas saattaa aiheuttaa paljon kipua. Jos hammaslääkärisi selittää sinulle miksi hampaaseen sattuu, se ei oikeasti ratkaise tilannetta. Tiedät miksi siihen sattuu, mutta siihen yhä sattuu. Fyysisen kivun ymmärtäminen ei saa sitä häviämään.
Toisen seikan havainnollistamiseksi, sanotaan että menet hammaslääkäriin ja saat selville että sinulla on reikä hampaassasi. Hänen pitää porata ja laittaa siihen paikka. Poraus voi olla rankka kokemus. Kun se on ohitse, myös kipu häviää, mutta aina kun kuulet hammaslääkärin poran äänen vaikka vuosien päästä, se saa sinut säpsähtämään kivun ajatuksesta. Kun tajuat että reagoit vain poran ääneen, tiedät ettet ole vaarassa, ja rauhoitut. Pelon syyn ymmärtäminen lieventää levottomuutta ja siitä johtuvaa kipua.
Kaikki tupakanhimot joita esiintyy tänään johtuvat ehdollistetuista yllykkeistä. Olet tekemässä jotain tai kokemassa jotakin ensimmäistä kertaa tupakoinnin lopettamisen jälkeen. Saatat olla menossa ravintolaan, häihin tai lentomatkalle. Saattaa olla että olet tavannut jonkun tietyn ihmisen tai olet paikassa missä olet aina ennen tupakoinut. Voi olla että kuulit jotakin tai haistoit jotakin tuttua. Hajuaisti on voimakas mekanismi laukaisemaan vanhoja tunteita.
Joten tänään, jos huomaat haluavasi tupakkaa, katsele ympärillesi ja mieti että miksi juuri nyt tällähetkellä ja tässä paikassa tupakka tuli mieleesi. Kun ymmärrät että himon laukaisi toimintasi johtuen tietystä merkityksettömästä tilanteesta, voit vain sanoa "ei" tupakalle ilman suurempia ongelmia. Sinun täytyy vain ymmärtää se mikä laukaisi himon. Halu menee ohitse. Seuraavan kerran kun törmäät samankaltaiseen tilanteeseen, et ehkä edes ajattele tupakkaa. Olet oppinut kohtaamaan jälleen uuden tilanteen tupakoinninlopettaneena.
Tupakoinnin lopettaminen on oppimiskokemus. Joka kerta kun voitat halun tupakoida, olet päässyt jälleen yhden tilanteen yli joka uhkaa tupakoimattomuuttasi. Ajan kuluessa, esteet loppuvat ja voit jatkaa elämääsi mukavasti onnellisempana ja terveempänä ihmisenä. Sinun pitää vain muistaa että älä koskaan ota henkostakaan.
Vaikka me voimmekin tarkasti ennustaa fysiologista riippuvuutta, psykologinen (ts. henkinen) riippuvuus saattaa esiintyä milloin vain. On mahdollista että yllyke joka vaivasi tätä miestä oli yhtä kivulias kuin ne joita hänellä esiintyi viikkoa aiemmin. Ja vaikka yllyke saattoikin olla yhtä voimakas, se oli kuitenkin erilainen. Aiemmin tälläisen himon esiintyessä, hänellä ei ollut oikeasti mitään vaihtoehtoa sille miten tulisi toimia ja päästä siitä ylitse. Jos hän vain antaisi ajan kulua, himo menisi ohitse. Henkisiä yllykkeitä vastaan tämä ex-tupakoitsija voi toimia. Eroavaisuudet fysiologisen ja henkisen kivun välillä voidaan helposti esittää esimerkiksi analysoimalla tavallista hammassärkyä.
Mätänevä hammas saattaa aiheuttaa paljon kipua. Jos hammaslääkärisi selittää sinulle miksi hampaaseen sattuu, se ei oikeasti ratkaise tilannetta. Tiedät miksi siihen sattuu, mutta siihen yhä sattuu. Fyysisen kivun ymmärtäminen ei saa sitä häviämään.
Toisen seikan havainnollistamiseksi, sanotaan että menet hammaslääkäriin ja saat selville että sinulla on reikä hampaassasi. Hänen pitää porata ja laittaa siihen paikka. Poraus voi olla rankka kokemus. Kun se on ohitse, myös kipu häviää, mutta aina kun kuulet hammaslääkärin poran äänen vaikka vuosien päästä, se saa sinut säpsähtämään kivun ajatuksesta. Kun tajuat että reagoit vain poran ääneen, tiedät ettet ole vaarassa, ja rauhoitut. Pelon syyn ymmärtäminen lieventää levottomuutta ja siitä johtuvaa kipua.
Kaikki tupakanhimot joita esiintyy tänään johtuvat ehdollistetuista yllykkeistä. Olet tekemässä jotain tai kokemassa jotakin ensimmäistä kertaa tupakoinnin lopettamisen jälkeen. Saatat olla menossa ravintolaan, häihin tai lentomatkalle. Saattaa olla että olet tavannut jonkun tietyn ihmisen tai olet paikassa missä olet aina ennen tupakoinut. Voi olla että kuulit jotakin tai haistoit jotakin tuttua. Hajuaisti on voimakas mekanismi laukaisemaan vanhoja tunteita.
Joten tänään, jos huomaat haluavasi tupakkaa, katsele ympärillesi ja mieti että miksi juuri nyt tällähetkellä ja tässä paikassa tupakka tuli mieleesi. Kun ymmärrät että himon laukaisi toimintasi johtuen tietystä merkityksettömästä tilanteesta, voit vain sanoa "ei" tupakalle ilman suurempia ongelmia. Sinun täytyy vain ymmärtää se mikä laukaisi himon. Halu menee ohitse. Seuraavan kerran kun törmäät samankaltaiseen tilanteeseen, et ehkä edes ajattele tupakkaa. Olet oppinut kohtaamaan jälleen uuden tilanteen tupakoinninlopettaneena.
Tupakoinnin lopettaminen on oppimiskokemus. Joka kerta kun voitat halun tupakoida, olet päässyt jälleen yhden tilanteen yli joka uhkaa tupakoimattomuuttasi. Ajan kuluessa, esteet loppuvat ja voit jatkaa elämääsi mukavasti onnellisempana ja terveempänä ihmisenä. Sinun pitää vain muistaa että älä koskaan ota henkostakaan.
Aloitin jälleen tupakoinnin kun olin sairaalassa keuhkokuumeen takia ("I went back to smoking when I was in the hospital with pneumonia") 31.1.2005
Olin peloissani kuinka sairas oikeasti olinkaan, sekä erittäin kyllästynyt sairaalassa oloon. Olin ollut polttamatta noin kolme vuotta. Mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun olin todella sairas." Tämä surullinen kertomus kerrottiin minulle tupakanlopettamisklinikan toisena päivänä. Hän osallistui klinikalle nyt siksi että hänellä oli diagnosoitu keuhkonlaajentuma. Kysyin häneltä että oliko hänellä ollut laajentuma jo silloin kun hän oli ollut keuhkokuumeen takia sairaalassa. "No ei", hän vastasi, "Keuhkonlaajentuma on ollut minulla vasta noin muutaman vuoden." Sitten kysyin häneltä miten kauan aikaa sitten tuo sortuminen sairaalassa oli tapahtunut. Hän mietti hetken ja vastasi, "kaksikymmentäkaksi vuotta sitten."
Jotenkin, tämä mies ei nähnyt mitään poikkeavaa tässä kertomuksessa. Hänellä oli ollut ongelma ja hän oli uskonut että tupakointi auttaisi ratkaisemaan sen. Mutta puolueettomalle tarkkailijalle, nämä kaksi ongelma tulevat erittäin ilmeisiksi. Ensiksikin, jos tämä mies oli huolissaan keuhkokuumeen aiheuttamasta riskistä hänen terveydelleen, tupakointi olisi ollut viimeinen asia mitä tehdä. Tupakointi vain saa tämän sairauden kestämään pidempään ja saattaa johtaa vakavampiinkin lisätauteihin. Toiseksi, ja tässä tapauksessa vielä vakavampi ongelma on se että hänen tupakoimisensa johti pidempiaikaiseen ongelmaan. Hänestä tuli jälleen riippuvainen tupakkaan. Hänen ei täytynyt polttaa ainoastaan silloin kun hän oli kyllästynyt olemaan sairaalassa. Nyt hän oli polttanut 22 vuotta koska oli tehnyt tämän yhden erehdyksen. Sillävälin hän oli kehittänyt itselleen rampauttavan keuhkotaudin kaikista näistä tupakoista joita oli polttanut sortumisensa jälkeen. Kunnon hoidolla alkuperäinen keuhkokuume olisi hoidettu ja hänen hengityskykynsä olisi palautunut normaaliksi. Mutta koska hän oli tupakoinut, se oli aiheuttanut hänelle sairauden joka lopullisesti rampautti hänet. Vaikka hän lopettaisi nyt, hänen hengityskykynsä on rajoitettu hänen koko lopun elämänsä ajan.
Jälkikäteen ajateltuna, tämä oli korkea hinta maksettavaksi siitä ettei hänen tarvinnut "pelätä" tai olla kyllästyneenä muutaman päivän tai viikon aikana. Etenkin kun nämä kummatkin olisi ratkottu jo 22 vuotta sitten!
Tupakointi ei ole koskaan ratkaisu mihinkään ongelmaan. Useimmiten tupakointi johtaa vakavampaan tilanteeseen kuin se ongelma joka johtaa tupakkaan. Älä tee samaa virhettä kuin tämä mies teki. Kun huomaat kohtaavasi todellisen ongelman, tee töitä kovasti löytääksesi oikean ratkaisun. Jos se on todellakin ongelma jonka tupakointi auttaa ratkaisemaan, niin käyttäen hieman aikaa ja kärsivällisyyttä, voit ratkaista sen tupakoimattomana. Pysymällä tupakoimattomana et ole ratkaissut ainoastaan yhtä ongelmaa vaan olet estänyt myös toisen paljon vakavamman tilanteen ilmenemisen. Olet onnistunut välttämään voimakkaan ja tappavan nikotiiniriippuvuuden vahvistamista. Jälleen sinun täytyy jossakin vaiheessa päästä toisen esteen yli joka uhkaa sinun tupakoimatonta minääsi. Ellet päätä polttaa yhtä paljon kuin ennenkin, tai jopa enemmänkin loppuelämäsi ajan, muista aina, älä koskaan ota henkostakaan.
Jotenkin, tämä mies ei nähnyt mitään poikkeavaa tässä kertomuksessa. Hänellä oli ollut ongelma ja hän oli uskonut että tupakointi auttaisi ratkaisemaan sen. Mutta puolueettomalle tarkkailijalle, nämä kaksi ongelma tulevat erittäin ilmeisiksi. Ensiksikin, jos tämä mies oli huolissaan keuhkokuumeen aiheuttamasta riskistä hänen terveydelleen, tupakointi olisi ollut viimeinen asia mitä tehdä. Tupakointi vain saa tämän sairauden kestämään pidempään ja saattaa johtaa vakavampiinkin lisätauteihin. Toiseksi, ja tässä tapauksessa vielä vakavampi ongelma on se että hänen tupakoimisensa johti pidempiaikaiseen ongelmaan. Hänestä tuli jälleen riippuvainen tupakkaan. Hänen ei täytynyt polttaa ainoastaan silloin kun hän oli kyllästynyt olemaan sairaalassa. Nyt hän oli polttanut 22 vuotta koska oli tehnyt tämän yhden erehdyksen. Sillävälin hän oli kehittänyt itselleen rampauttavan keuhkotaudin kaikista näistä tupakoista joita oli polttanut sortumisensa jälkeen. Kunnon hoidolla alkuperäinen keuhkokuume olisi hoidettu ja hänen hengityskykynsä olisi palautunut normaaliksi. Mutta koska hän oli tupakoinut, se oli aiheuttanut hänelle sairauden joka lopullisesti rampautti hänet. Vaikka hän lopettaisi nyt, hänen hengityskykynsä on rajoitettu hänen koko lopun elämänsä ajan.
Jälkikäteen ajateltuna, tämä oli korkea hinta maksettavaksi siitä ettei hänen tarvinnut "pelätä" tai olla kyllästyneenä muutaman päivän tai viikon aikana. Etenkin kun nämä kummatkin olisi ratkottu jo 22 vuotta sitten!
Tupakointi ei ole koskaan ratkaisu mihinkään ongelmaan. Useimmiten tupakointi johtaa vakavampaan tilanteeseen kuin se ongelma joka johtaa tupakkaan. Älä tee samaa virhettä kuin tämä mies teki. Kun huomaat kohtaavasi todellisen ongelman, tee töitä kovasti löytääksesi oikean ratkaisun. Jos se on todellakin ongelma jonka tupakointi auttaa ratkaisemaan, niin käyttäen hieman aikaa ja kärsivällisyyttä, voit ratkaista sen tupakoimattomana. Pysymällä tupakoimattomana et ole ratkaissut ainoastaan yhtä ongelmaa vaan olet estänyt myös toisen paljon vakavamman tilanteen ilmenemisen. Olet onnistunut välttämään voimakkaan ja tappavan nikotiiniriippuvuuden vahvistamista. Jälleen sinun täytyy jossakin vaiheessa päästä toisen esteen yli joka uhkaa sinun tupakoimatonta minääsi. Ellet päätä polttaa yhtä paljon kuin ennenkin, tai jopa enemmänkin loppuelämäsi ajan, muista aina, älä koskaan ota henkostakaan.
Jos he koskaan löytävät parannuskeinoa keuhkosyöpään, aloitan taas tupakoinnin. ("If they ever cure lung cancer, I would go back to smoking.")
Tämän mielipiteen kuulen usein juuri lopettamisen aloittaneilta klinikalla käyviltä. Yllättäen useat jo pidemmänaikaa polttamatta olleet, saattavat yhä ajatella näin. Todennäköisesti, heidän alkuperäinen syy olla polttamatta oli pelko syövästä. Mutta kun he kerran ovat lopettaneet tupakoinnin, niin monet muut edut tulevat esille suurimmalle osalle tupakoinninlopettajista, joten tuon sairauden pelon ei tulisi olla ainoa motivaatio tupakoimattomuudelle.
Fyysiset ja fysiologiset edut tupakoimattomuudesta ovat suunnattomat ja palkitsevat. Useat tupakoinninlopettaneet hengittävät paremmin, ovat energisempiä ja kestävämpiä. Heidän verenkiertonsa paranee ja samoin kestävyys sydän ja verisuonitauteihin. Parantuneet hengityskykynsä ja verenkiertonsa takia tupakoinninlopettaneet voivat osallistua toimintoihin, joihin he eivät tupakoitsijoina pystyneet. Tupakoinninlopettaneet ovat tuottavampia, sekä kotona että töissä, jättäen heille enemmän aikaa nautinnollisiin virkistystoimintoihin. Ruoka tuoksuu ja maistuu paremmalta, saaden tupakoinninlopettaneen paremmin nauttimaan hienoista kulinaarisista makupaloista. Heistä tulee rauhallisempia, pystyvät selviytymään paremmin elämän vaatimuksista ja stressistä.
Esteettiset parannukset ovat dramaattiset. He tuoksuvat paremmilta ja jopa tupakoinninlopettaneet iho näyttää paremmalta. Monissa tupakoinninlopettaminen estää ennenaikaisen ryppyisyyden joka olisi tapahtunut jos he olisivat jatkaneet polttamista. He ovat enemmän sosiaalisesti hyväksyttyä tupakoinninlopettaneina. Heidän ei tarvitse enää huolestua siitä loukkaavatko he jotain tupakoimattomia ympärillään. He voivat mennä minne tahansa, milloin tahansa, huolehtimatta siitä milloin he saavat seuraavan nikotiiniannoksensa. Kohonneen omanarvontunnon ovat useat tupakoinninlopettaneet huomanneet. He eivät enää tuhlaa tuhansia euroja vuosittain tupakoihin. Heidän ei enää tarvitse pelätä polttavansa reikiä huonekaluihinsa, vaatteisiinsa tai autoihinsa. Heidän ei enää tarvitse pelätä aloittavansa tulipaloa joka tuhoaisi kaiken jonka he omistavat ja jopa heidät itsensä.
Viimeiseksi mutta ei mitenkään vähempiarvoisesti, he eliminoivat elintavastaan suurimman estettävän ennenaikaisen kuoleman tai rampauden aihettavan syyn. Miksi kukaan haluaisi uhrata tälläisiä ansioita jatkaakseen tupakointia? Vaikka he ovatkin vähentäneet riskiä sairastua yhteen tautiin, kaikki muut sairaudet ovat edelleen suurena uhkana tupakoitsijoille. Mikä pahinta, tupakointiin palaaminen tarkoittaa jälleen riippuvuuden uhriksi tuloa. Kaikki siihen liittyvät toiminnat palaavat jälleen kuvioon ylläpitääkseen veren nikotiinipitoisuuden tietyllä tasolla jottei vieroitusoireita synny. Heidän täytyy polttaa paikoissa missä se ei ole sallittua. Kun he kohtavat stressiä, heidän pitää polttaa jatkuvasti tunteakseen olonsa paremmaksi. "Parempi" tarkoittaa ihan yhtä huonoksi kuin alunperin sellainen joka ei tupakoi ja kohtaa saman stressitilanteen. He eivät voi enää mukavasti istua kahden tunnin elokuvaa paikallaan tai kokouksessa jossa on tupakointi kielletty. Jälleen kerran heitä pidetään heikkoina huono-onnisina jotka eivät pääse vapautumaan likaisesta kemiallisesta riippuvuudesta. Jotkut katsovat heitä säälien, toiset halveksuen. Kukaan ei katso heitä kateellisina. He haisevat pahalta, näyttävät huonolta ja he hitaasti rampauttavat ja tappavat itsensä.
Elämä on helpompaa, terveempää ja nautinnollisempaa tupakoimattomana. Milloin ajatteletkin palaavasi tupakoidesi pariin, tai vain kokeillaksesi yhtä tupakkaa, laske tarkasti mitä etuja olet saanut tupakoimattomuudellasi. Ajattele epämukavuutta ja vaaroja mitkä seuraavat kun olet jälleen alkanut polttamaan 20, 40, 60 tai yhä useampia tupakoita päivässä. Ajattele näitä kumpiakin vaihtoehtoja ja jos valitset tupakoimattomuuden, yksinkertaisesti - Älä koskaan ota henkostakaan.
Fyysiset ja fysiologiset edut tupakoimattomuudesta ovat suunnattomat ja palkitsevat. Useat tupakoinninlopettaneet hengittävät paremmin, ovat energisempiä ja kestävämpiä. Heidän verenkiertonsa paranee ja samoin kestävyys sydän ja verisuonitauteihin. Parantuneet hengityskykynsä ja verenkiertonsa takia tupakoinninlopettaneet voivat osallistua toimintoihin, joihin he eivät tupakoitsijoina pystyneet. Tupakoinninlopettaneet ovat tuottavampia, sekä kotona että töissä, jättäen heille enemmän aikaa nautinnollisiin virkistystoimintoihin. Ruoka tuoksuu ja maistuu paremmalta, saaden tupakoinninlopettaneen paremmin nauttimaan hienoista kulinaarisista makupaloista. Heistä tulee rauhallisempia, pystyvät selviytymään paremmin elämän vaatimuksista ja stressistä.
Esteettiset parannukset ovat dramaattiset. He tuoksuvat paremmilta ja jopa tupakoinninlopettaneet iho näyttää paremmalta. Monissa tupakoinninlopettaminen estää ennenaikaisen ryppyisyyden joka olisi tapahtunut jos he olisivat jatkaneet polttamista. He ovat enemmän sosiaalisesti hyväksyttyä tupakoinninlopettaneina. Heidän ei tarvitse enää huolestua siitä loukkaavatko he jotain tupakoimattomia ympärillään. He voivat mennä minne tahansa, milloin tahansa, huolehtimatta siitä milloin he saavat seuraavan nikotiiniannoksensa. Kohonneen omanarvontunnon ovat useat tupakoinninlopettaneet huomanneet. He eivät enää tuhlaa tuhansia euroja vuosittain tupakoihin. Heidän ei enää tarvitse pelätä polttavansa reikiä huonekaluihinsa, vaatteisiinsa tai autoihinsa. Heidän ei enää tarvitse pelätä aloittavansa tulipaloa joka tuhoaisi kaiken jonka he omistavat ja jopa heidät itsensä.
Viimeiseksi mutta ei mitenkään vähempiarvoisesti, he eliminoivat elintavastaan suurimman estettävän ennenaikaisen kuoleman tai rampauden aihettavan syyn. Miksi kukaan haluaisi uhrata tälläisiä ansioita jatkaakseen tupakointia? Vaikka he ovatkin vähentäneet riskiä sairastua yhteen tautiin, kaikki muut sairaudet ovat edelleen suurena uhkana tupakoitsijoille. Mikä pahinta, tupakointiin palaaminen tarkoittaa jälleen riippuvuuden uhriksi tuloa. Kaikki siihen liittyvät toiminnat palaavat jälleen kuvioon ylläpitääkseen veren nikotiinipitoisuuden tietyllä tasolla jottei vieroitusoireita synny. Heidän täytyy polttaa paikoissa missä se ei ole sallittua. Kun he kohtavat stressiä, heidän pitää polttaa jatkuvasti tunteakseen olonsa paremmaksi. "Parempi" tarkoittaa ihan yhtä huonoksi kuin alunperin sellainen joka ei tupakoi ja kohtaa saman stressitilanteen. He eivät voi enää mukavasti istua kahden tunnin elokuvaa paikallaan tai kokouksessa jossa on tupakointi kielletty. Jälleen kerran heitä pidetään heikkoina huono-onnisina jotka eivät pääse vapautumaan likaisesta kemiallisesta riippuvuudesta. Jotkut katsovat heitä säälien, toiset halveksuen. Kukaan ei katso heitä kateellisina. He haisevat pahalta, näyttävät huonolta ja he hitaasti rampauttavat ja tappavat itsensä.
Elämä on helpompaa, terveempää ja nautinnollisempaa tupakoimattomana. Milloin ajatteletkin palaavasi tupakoidesi pariin, tai vain kokeillaksesi yhtä tupakkaa, laske tarkasti mitä etuja olet saanut tupakoimattomuudellasi. Ajattele epämukavuutta ja vaaroja mitkä seuraavat kun olet jälleen alkanut polttamaan 20, 40, 60 tai yhä useampia tupakoita päivässä. Ajattele näitä kumpiakin vaihtoehtoja ja jos valitset tupakoimattomuuden, yksinkertaisesti - Älä koskaan ota henkostakaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)