Tätä iskulausetta eräs tupakkayhtiö koitti käyttää houkutellakseen tupakoitsijoita siirtymään heidän merkkiinsä muista merkeistä. Iskulause oli loistavasti luotu mainostaktiikka. Melkein kaikki tupakoitsijat tunnistavat itsensä tästä mainoslauseesta. He saattoivat jopa yrittää polttaa tätä toista merkkiä kokeakseen uudelleen sen nautinnon ja ilon jota kokivat tupakoinnin alkuvaiheessa. Mutta heidän tyrmistyksekseen, jopa tämä savuke epäonnistui tuomaan sen erikoislaatuisen tunteen jonka he kerran saivat tupakoinnista. Miksi savukkeet sitten lakkaavat viehättämästä veteraanitupakoitsijaa? Ovatko tupakat muuttuneet niin radikaalisti vuosien kuluessa? Ei, ei se ole ongelma alkuunkaan. Tupakat eivät ole muuttuneet, tupakoitsijat ovat. Mitä pidemmän aikaa henkilö tupakoi, sitä riippuvaisemmaksi tupakoitsija tulee siitä nikotiiniannoksestaan.
Tupakoinnin alkupäivinä, tupakoitsija saa melko paljon nautintoa nikotiinin lääkeopillisesta vaikutuksesta. Se sai tupakoitsijan tuntemaan olonsa valppaaksi, tarmokkaaksi, ja sillä oli jopa rauhoittava ja rentouttava vaikutus. Se auttoi opiskelussa ja oppimisessa. Joskus se sai tupakoitsijan tuntemaan olonsa aikuisemmaksi, itsevarmaksi ja sosiaalisemmaksi. Nikotiini teki melkein kaikkea mitä tupakoitsija halusikin, riippuen tietysti siitä ympäristöstä missä hän oli tupakoidessaan. Näinä alkupäivinä, tupakoitsija poltti ehkä 5-10 savuketta päivässä, ainoastaan saadakseen aikaan sen halutun vaikutuksen. Mutta asteittain, tupakoitsijalle tapahtuu jotakin. Hänestä tulee riippuvaisempi tupakoihin. Hänen ei enää tarvitse polttaa ratkaistaakseen ongelman, juhliakseen, tai tunteakseen olonsa hyväksi. Hän polttaa koska hän TARVITSEE tupakkaa. Pohjimmaltaan hän polttaa koska hän on tupakoitsija, tai, tarkemmin sanottuna, nikotinisti (smoke-a-holic). Savukkeet eivät mene hänellä enää päähän, hän polttaa koska tupakoimatta oleminen aiheuttaa hänessä vieroitusoireita. Tupakoimatta oleminen tarkoittaa tupakoitsijalle hermostuneisuutta, ärtyisyyttä, masentuneisuutta, vihaisuutta, pelokkuutta, pahoinvointisuutta tai sitten hän joutuu potemaan päänsärkyä, ihan vain mainitaakseni muutamia seurauksia. Hän ottaa tupakan helpottaakseen näitä oireita, koko ajan toivoen saavuttavansa sen erityisen tunteen jonka tupakointi joskus kauan aikaa sitten hänelle toi. Hänen pettymyksekseen, hän tuntee olonsa vain normaaliksi kun on polttanut tupakan. Ja 20 minuutin päästä, tämä koko prosessi alkaa uudestaan.
Kun hän lopettaa tupakoinnin, elämästä tulee taas mukavaa. Hän ei enää kärsi vieroitusoireista 20-80 kertaa päivässä. Hän voi mennä mihin tahansa, milloin tahansa ja hänen ei tarvitse huolehtia siitä että hänen täytyy tupakoida tietyin aikavälein. Kun hänelle tulee päänsärkyä tai pahoinvointia, hän tietää että hän on sairastunut, eikä hänen olonsa ole tälläinen siksi että hän on polttanut joko liikaa tai liian vähän. Verrattuna hänen elämäänsä tupakoitsijana, hän voi erittäin hyvin.
Mutta sitten jotakin salakavalaa alkaa tapahtua. Hän alkaa muistella sitä parasta savuketta mitä ikinä elämänsä aikana poltti. Se voi olla joku jonka hän poltti 10, 20, tai jopa 40 vuotta aikaisemmin. Hän muistaa sen erityisen lämpimän tunteen jonka tuo erinomainen savuke toi. Jos hän ajattelee tätä tarpeeksi kauan, hän saattaa jopa yrittää kokea uudelleen tämän hetken. Valitettavasti, kuitenkin, hetki saa uudestaan hänestä kiinni. Jälleen kerran hän on riippuvuuden otteessa joka saa hänet polttamaan enemmän ja nauttimaan siitä vähemmän. Tälläkertaa saattaa käydä niin ettei hän enää pääsekään siitä irti. Tämä erinomainen savuke on maksanut hänelle vapauden, terveyden ja loppujen lopuksi elämän. Älä tee tätä virhettä kun lopetat. Muista se miltä tupakat tuntuivat sinä päivänä kun lopetit, sillä sellaisia ne ovat sitten kun alat taas uudelleen polttamaan riippumatta siitä miten pitkä aika näiden kahden päivän välillä on. Muista millaisia ne olivat - äläkä ota henkostakaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti