maanantai 27. marraskuuta 2006

Yhteen tupakkaan takertuminen ("Fixating on a Cigarette") 23.12.2004

Mitä tapahtuu joillekin ihmisille kun he ovat tupakoimatta tietyn aikaa on se että he alkavat takertua yhteen tupakkaan. Mitä tarkoitan tällä on se että he unohtavat kaikki ne huonot tupakat mitä koskaan ovat polttaneet, he unohtavat myös ne joita he eivät edes ajatelleet polttavansa ja he alkavat muistaa ja keskittyvät vain siihen yhteen hyvään tupakkaan. Se saattaa olla tupakka jonka he polttivat 20 vuotta aiemmin, mutta se oli hyvä ja nyt he haluavat sen uudelleen.

Yleinen tupakoinninlopettaneen taktiikka on se että he yrittävät kertoa itselleen että he eivät todella tahdo tätä "hyvää" tupakkaa. Tämä on ongelma, tällähetkellä he todellakin haluavat sitä. Sisäinen väittely alkaa, "Haluan yhden, en halua, yksi kuulostaa hyvältä, eipä kuulosta, vain yksi, ei yhtäkään!" Ongelma on siinä että jos tupakoinninlopettanut on kohdentanut ajatuksensa vain yhteen tupakkaan, ei ole olemassa selvää keskustelun voittajaosapuolta. Tupakoinninlopettaneen täytyy muuttaa sisäistä keskustelua.

Älä sano että et halua yhtä, jos todella haluat sitä, mieluummin myönnä se halu mutta kysy samalla itseltäsi, "Haluanko myös ne muut tupakat jotka seuraavat tätä yhtä, jos näin on, haluanko sen paketin joka seuraa näitä muita? Kulut, yhteiskunnallisen merkinnän, hajun, terveysvaikutukset, mahdollisen hengenmenetyksen. Haluanko jatkaa tupakointia täysipäiväisesti kunnes se rampauttaa ja tappaa minut?"

Kun kysymys asetetaan tällätavalla, seurauksena ei yleensä ole edestakainen keskustelu. Yleisin vastaus on, "Ei, en halua polttaa näillä ehdoilla," ja nämä todellakin ovat ne ainoat ehdot jotka seuraavat tupakointia. Normaalisti kun keskustelua katsotaan tältä kantilta, se loppuu melkein heti kun siihen keskitytään. Jälleen jos ajattelet vain yhtä, voit tulla hulluksi koko päiväksi. Jos ajattelet sitä koko pakettia, pääset eroon tästä hetkestä huojentuneena siitä että olet edelleen savuton ja tarpeeksi vahvistettuna ettet koskaan polta enää henkostakaan.

Ei kommentteja: