Ehkä olenkin erilainen? Ehkä voin polttaa tupakan jäämättä siihen koukkuun? Ehkä tupakat saavat minut voimaan niin pahoin etten koskaan enää halua polttaa tupakkaa? Ehkä en koskaan ollutkaan riippuvainen? Ehkä poltan vain hetken ja lopetan jälleen kun asiat ovat paremmin? Ehkä, ehkä, ehkä...? Huomaatko koskaan kysyväsi itseltäsi näitä kysymyksiä? Jos niin ja se vastauksen jännittäminen tuntuu tappavan sinut, ajattelin suositella kahta keinoa näiden kysymyksien lopulliseen ratkaisemiseen. Ensimmäinen keino on, polta tupakka. Tämä on todella tehokas tapa ymmärtää sortumisen mahdollisuus vahvistamalla nikotiiniriippuvuutta, ja tämän arvokkaan oppitunnin hinta on yksinkertaisesti se että todennäköisesti palaat tähän tappavaan, kalliiseen, yhteiskunnallisesti hyväksymättömään tapaan ja tupakkariippuvuuteen. Voit sitten poltella siihen asti kunnes se rampauttaa ja tappaa sinut tai voit "vain" lopettaa uudestaan. Muistatko viimekerralla? Tupakoi tai lopeta, hauska valinta, eikö totta?
Tietenkin on toinenkin ja parempi tapa vastata näihin hämmennystä aiheuttaviin "ehkä?" kysymyksiin. Etsi tupakoitsija joka on kerran ollut tupakoimatta pidemmän aikaa, esimerkiksi vuoden tai pidemmän, ja sitten sortunut. Kysy häneltä mitä hän piti tupakoimattomuudesta. Kysy häneltä miltä nyt tuntuu polttaa. Ja sitten kysy tärkein kysymys, miksi hän alkoi uudelleen tupakoimaan? Uskaltaudun arvata vastaukset näihin kolmeen kysymykseen. "Tupakoimattomuus oli mahtavaa. Tuskin edes ajattelin tupakkaa. Tunsin oloni terveemmäksi, onnellisemmaksi ja jopa rauhallisemmaksi. Tupakat haisivat vastenmielisiltä. Ajatus siitä että polttaisin yhtä paljon kuin ennen tuntui inhottavalta." Toiseen kysymykseen, mitä pidät nyt tupakoinnista, tyypillinen vastaus on, "Vihaan tupakointiani, poltan yhtä paljon ja jopa enemmän kuin ennen. Olen hermostuneempi, väsyneempi ja yleensäkin tunnen itseni hölmöksi kun poltan julkisesti. Toivoisin että voisin lopettaa taas." Vastaus kolmanteen ja tärkeimpään kysymykseen siitä miten hän taas alkoi polttaa uudestaan on melkein aina sama, "Poltin tupakan.". Se on saattanut tapahtua stressaantuneena, juhlissa, tai yksin kotona kun ei ole ollut muutakaan tekemistä. Mikä tahansa syy onkaan, seuraamuksena on sama riippuvuus nikotiiniin. Ennen tupakointia, hän luultavasti esitti itselleen samat "ehkä" kysymykset. Hän sai vastauksensa. Sinun vastauksesi on sama. Opi jo muiden virheistä äläkä vain omistasi. Tupakoiva ystäväsi on vahvan ja tappavan riippuvuuden otteessa. Ehkä hän saa mahdollisuuden ja voimaa lopettaa uudelleen, ehkä hän tupakoi kunnes se tappaa hänet.
Olet päässyt onnistuneesti vapaaksi nikotiiniriippuvuudestasi. Vaikka tupakointisi on ollut mahdollinen uhka terveydellesi aiemmin, nyt nämä uhkat alkavat pudota sellaisen ihmisen tasolle joka ei koskaan ole polttanut. Niin kauan kun pysyt erossa tupakoista, sinun ei tarvitse enää huolestua fysikaalisista, psykologisista, yhteiskunnallisista ja taloudellisista tupakoinnin riskeistä niin kauan kun seuraat yhtä yksinkertaista käytäntöä... Älä koskaan ota henkostakaan!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti