Ensimmäinen olettama - tupakoitsijan täytyy näyttää että hän on vahvempi kuin tupakat - olettaa että tupakoitsija uskoo olevansa vahvempi kuin tupakkansa. Tämä on pahin virhe minkä tupakoitsija voi tehdä. Hän ei ole vahvempi kuin riippuvuutensa. Sinä päivänä kun hän hyväksyy tämän tosiasian, on päivä jolloin hänellä on mahdollisuus lopettaa, päivä jolloin hän unohtaa tämän on se jolloin hän jälleen jää riippuvuuden koukkuun.
Jos hän olisi vahvempi, hän olisi poltellut yhden tai kaksi tupakkaa päivässä silloin kun häntä huvitti. Mutta siihen mennessä kun hän osallistui klinikallemme, hän poltti vähintään 20-30 kertaisen määrän. Jos hän olisi vahvempi kuin tupakat, hän ei koskaan näyttäisi naamaansa tupakoinninlopettamisklinikoilla. Hän olisi vain lopettanut. Mutta sinä hetkenä kun hän liittyi, hän huomasi ettei tupakointi ollut hänen hallinnassaan. Tapa oli vailla hänen hallintaansa useita vuosia. Ja kuten asiat ovat minkä tahansa riippuvuutta aiheuttavan huumeen kanssa, hän ei koskaan pystyisi hallitsemaan tätä tapaa. Hetkenä jolloin hän unohtaa sen että tupakointi hallitsi häntä, hän luultavasti polttaa ensimmäisen tupakkansa. Se on traaginen päivä kun hän repsahtaa vanhaan riippuvuuteensa ja saattaa olla ettei hän saa koskaan kerättyä voimaa ja rohkeutta vapautua jälleen tupakasta.
Toinen ajatus - että tupakat ovat välttämättömiä elämän traumojen ylitsepääsemiseen - johtaa siihen että lopettaja polttaa jälleen parin päivän lopettamisen päästä. Ei mitään väliä kuinka läpikotaisesti tupakoitsija koittaa järjestää rauhallisen stressittömän hetken elämäänsä lopettamista varten, stressiä on ja tulee aina olemaan. Ja kun tupakoita on lähellä, tupakoitsija varmasti polttaa ainakin yhden. Ja vaikka hän selviääkin tuosta yhdestä tilanteesta ilman savua, ajatus siitä että vain tupakat tekevät elämästä siedettävän on väärä ja erittäin vaarallinen.
Tupakoitsija tuntee että käyttäytyäkseen kunnolla maailmassamme hän tarvitsee tupakkaa. Sitten hän vie tämän ajatuksen yhden askeleen edemmäs, hän alkaa uskoa että hän ei ainoastaan ole tehottomampi toiminnassaan, hän on myös kykenemätön selviytymään ilman tupakkaa. Hän joutuu luopumaan aineesta joka mahdollistaa elämän. Kun tämä uskomus on valloillaan, hänen mahdollisuutensa lopettaa on samat kuin onnistuminen hengittämisen tai syömisen lopettamisessa. Jos tupakat ovat välttämättömiä elämän ylläpidolle, lopettaminen on hyödytön yritys. Mutta tämä ei ole totta. Kaikki mitä tupakoitsija voi tehdä tupakoidensa kanssa hän voi tehdä myös ilman niitä, mutta hän ei opi tätä tai usko siihen ennenkuin hän onnistuneesti lopettaa ja alkaa elää elämäänsä ilman tupakkaa.
Älä unohda sitä miten tupakat kerran hallitsivat käyttäytymistäsi ja uskomuksiasi. Kun lopetit tupakoinnin, myönsit sen että tupakointi hallitsee sinua. Olit peloissasi että yksi henkonen saisi sinut jälleen tupakoimaan. Tämä ei ole järjetön ajatus. Yksi henkonen tänään saattaa johtaa samoihin traagisiin tuloksiin kuin se että olisit polttanut ensimmäisenä päivänäsi. Tupakat olivat ennen vahvempia kuin sinä, ja jos niille annetaan mahdollisuus, ne ovat jälleen vahvempia. Jos haluat näyttää että hallitset itseäsi, tee se myöntämällä että pystyt toimimaan ilman tupakkaa arvottomana ja vaarallisena tukenasi. Jotta voisit ikuisesti olla ilman tupakkaa, kaikki mitä sinun täytyy tehdä on se ettet koskaan enää ota henkostakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti