Mitä teet:
1. Annat hänen olla kunnes hän rauhoittuu
2. Annat hänelle periksi
3. Annat hänelle nukutusainetta
Seitsenvuotiaasi on hermostunut ensi viikon kokeista.
Mitä teet:
1. Vakuutat hänelle että hän pärjää
2. Harjoittelet hänen kanssaan ja kerrot hänelle että yrittää parhaansa
3. Annat hänelle rauhoittavaa lääkettä kolmen tunnin välein kunnes on kokeen aika.
Neljätoistavuotiaasi on kuin maansa myynyt kun häntä ei pyydetty koulun tanssiaisiin.
Mitä teet:
1. Järjestät hänelle treffit ystäväsi lapsen kanssa
2. Kerrot hänelle että mene kuitenkin
3. Annat hänelle kokaiinia jotta hänen mielialansa paranee
Viisitoistavuotiaasi on huolissaan siitä että on viisi kiloa ylipainoinen.
Mitä teet:
1. Keität vähäkalorisempaa ruokaa
2. Ilmoitat hänet laihdutus tai harjoitteluohjelmaan
3. Rupeat antamaan hänelle ruokahalua poistavaa lääkitystä
Kaikki nämä nuorten kokemat asiat ovat sellaisia joita aikuiset pitävät kasvukipuina. Hetki aikaa, kärsivällisyyttä ja positiivista vakuuttamista auttaa heitä pääsemään kaikkien näiden vaikeiden tilanteiden ylitse.
Tosiasia on että niin kauan kun joku jatkaa fyysistä, emotionaalista, älyllistä, ammatillista tai henkistä kehitystä, he myös kohtaavat näitä kasvukipuja. Myös aikuiset ovat alttiita kivulle, särylle surulle, masennukselle ja ahdistukselle aivan kuin lapsetkin ovat. Nämä tunteet ovat kaikki tarpeellisia jos haluamme jatkaa mieliemme ja kehomme kehitystä. Ilman tälläistä kasvua, emme kokisi onnellisuutta, tyydytystä, tyytyväisyyttä tai tarkoituksellisuutta täysimääräisesti.
Kolmas vaihtoehto yllämainituissa tilanteissa oli tietenkin aivan naurettava. Emme koskaan altistaisi lapsiamme kemikaalisille uhkille voittaaksemme noin yksinkertaiset ongelmat. Kuitenkin, aikuisina, olemme täysin pystyviä harjoittamaan tälläistä vaarallista käytöstä omaksi helpotukseksemme. Ajattele vaikka tupakanpolttoa esimerkkinä.
Kun vielä tupakoit, miten monta kertaa voisit sanoa että sinun piti tupakoida koska olit yksinäinen ja surullinen ilman ystävällisiä tupakoitasi? Kuinka monta kertaa sanoisit että sinun piti polttaa koska elämässäsi oli niin paljon stressiä? Kuinka monta kertaa sinun piti sanoa itsellesi että sosiaaliset tilanteet eivät olleet hauskoja ilman tupakoitasi? Kuinka usein sanoit että lihoaisit liikaa jos lopettaisit tupakanpolton? Kaikki mitä sanoit oli se että tarvitsit nikotiinia, huumetta, päästäksesi eroon jokapäiväisistä ongelmistasi.
Vasta sitten kun olit lopettanut tupakoinnin ymmärsit että voit ylittää sellaiset ongelmat myös ilman tupakointia ja useasti jopa tehokkaammin kuin silloin kun tupakoit. Kun olit lopettanut, tajusit että miten paljon stressiä nikotiiniriippuvuus sinulle aiheutti. Olit kiikissä sosiaalisesti hyväksymättömään ja fyysisesti tappavaan riippuvuuteen ja olit usein siitä tietoinen. Tämä johti haluun päästä tupakasta eroon, mutta ajatus lopettamisen tuskasta saattoi olla liian suuri jopa pelkkään yrittämiseen.
Jopa tänään sinulla saattaa yhä olla haluja satunnaiseen tupakkaan. Se saattaa olla stressaava tilanne, juhlissa muutaman juoman jälkeen, tai silloin kun havaitset itsesi yksinäiseksi ilman mitään parempaa tekemistä. Tosiasia on että ei ole mitään pahempaa kuin se että ottaisit tupakan. Yksi tupakka ei auta sinua pääsemään ongelman ylitse. Todellisuudessa se luo uuden ongelman, tuhoisan tilanteen elvytetyn, henkiin herätetyn ja vahvistetun riippuvuuden, kaikkine fyysisine vaaroineen ja ne likaiset toimitustavat jotka niitä seuraavat.
Joten ensi kerralla kun tunnet halua tupakoida, istu alas ja ajattele hetki miettien mihin olet valmistautumassa. Tarvitsetko sitä huumetta? Haluatko sen riippuvuuden? Jos et, niin yksinkertaisesti muista että - älä koskaan ota henkostakaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti