25 vuotta sitten tuo oli tapa osoittaa että olet hohdokas, hienostunut, aikuinen ja jopa älykäs. Oikeasti se tarkoitti sitä että sinulla oli yksinkertaisesti tapana sytyttää tupakoita - toiminta minkä jaoit yli puolen miehistä ja kolmanneksen naisista kanssa kehittyneissä valtioissa. Mutta ajat ovat muuttuneet! Tupakoitsijana oleminen tänään saa sinut tuntemaan olosi yhtä suosituksi kuin spitaalisella oli entisaikoina. 25 vuoden aikana tupakointi on muuttunut täysin hyväksytystä, jopa toivottavasta tavasta, yhteiskuntakelvottomaksi turmelevaksi käytökseksi.
Mutta tupakointi on enemmän kuin tapa - se on riippuvuus. Tupakointi merkitsee samaa kun olla riippuvainen huumeista. Tämä tuo mukanaan uudet ongelmat. Tupakoitsija ei polta koska hän on valinnut tämän vaihtoehdon, hän polttaa koska hänen täytyy. Tupakoitsijan on poltettava tietyin aikavälein. Jos hän ei tee tätä, hän kokee nikotiinin puutoksesta johtuvia vieroitusoireita. 25 vuotta sitten se ei ollut ongelma. Tupakoitsija pystyi polttamaan kotona, töissä, ravintoloissa, sairaaloissa, lääkärissä, ihan kaikissa paikoissa missä ikinä halusikaan. Tupakka oli silloin täydellinen huume siitä riippuville. Ainoa hetki jolloin tupakoitsija saattoi kärsiä vieroitusoireista johtui hänen omasta huolimattomuudestaan - jos tupakat loppuivat kesken yön - mutta harvemmin tätä pääsi tapahtumaan.
Kuitenkin vuosien kuluessa, yhä enemmän rajoituksia on laitettu sille missä ja milloin tupakoitsija saa annoksensa. Ensialkuun radikaalit perheenjäsenet tai ystävät alkoivat rajoittamaan sitä. Tupakoitsijan polttamisoikeuden rajoittamista pidettiin huononmaun mukaisena. Sekä tupakoitsijat että tupakoimattomat olivat alkuun tätä mieltä, joten näitä aikaisia radikaaleja usein arvosteltiin ja hyljeksittiin niiden suunnalta jotka sympatisoivat tupakoitsijoiden ahdinkoa.
Mutta sitten passiivinen tupakointi nousi otsikkoihin. Kun mahdollinen terveysvaikutus tupakoimattomiin tuli selväksi, tupakanvastaiset voimat saivat tarpeeksi aseita tukeakseen aihettaan että heillä oli oikeus savuttomaan ympäristöön. Monet ihmiset kielsivät tupakoinnin kotonaan. Sitten pienet kunnat ja kaupungitkin alkoivat säätämään joitakin julkisia alueita savuttomiksi. Mutta suurin uhka ei ollut se että tupakointi rajoitettiin julkisilla alueilla. Tupakoitsija pystyi välttämään sellaisia paikkoja tai rajoittamaan aikaa siellä.
Uusin ja suurin uhka on nyt muodostumassa erittäin yleiseksi totuudeksi. Tupakointikieltoa on ruvettu noudattamaan paikoissa joissa tupakoitsijan pitää olla pidempiä aikoja - toimistoissa missä he työskentelevät. Jotkut työnantajat tarjoavat tupakkapaikkoja joissa tupakoitsija voi polttaa taukojen aikana. Jotkut yritykset kieltävät tupakoinnin totaalisesti alueellaan. Tämä luo 8 tunnin vieroitusoireiden ongelman jokaiselle tupakoitsijalle päivittäin. Tupakoitsija voi vaihtaa työnantajaansa päästäkseen eroon sellaisista säännöksistä, mutta sille ei ole mitään taetta etteikö seuraavakin yritys määrittelisi jossakinvaiheessa samanlaisia sääntöjä.
Tänään kroonisista vieroitusoireista on tullut elämäntapa useille tupakoitsijoille. Tupakointi luo hässäkkää kotona, sosiaalisissa tilanteissa, ja nyt uusien sääntöjen myötä myös töissä. Milloin tämä loppuu? No yksinkertainen tosiasia tupakoitsijalle on että ei se lopu milloinkaan. Tupakointi alkaa häiritsemään tupakoitsijan elämän kaikkia osa-alueita, ja jokaisen tupakoitsijan täytyy kysyä itseltään sama kysymys, "Onko se sen arvoista?". Jollet pidä sitä sen arvoisena, älä koskaan ota henkostakaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti